Tekijä: irjaleena

Ei valoa

ei tietä

kaikki niin poikkiteloin

vaikka luetteloin

jokaisen kortin

avasin jokaisen portin. 

   

Hattusi jäi

tuoli vaille istujaa

odottajaa.

Jos olisikin tiennyt

mitä odottaa

sitä oikeaa

tai väärää. 

Kuka sen määrää

oikean ja väärän määrän.

Kaksin käsin

kaksin käsin kahmaloin

unta unelmia utuisia pilviä

saan voimaa

ilosta valosta auringosta

nostan itseni itseni hartioille

voimaannun 

voimannainen

Kultaa kalliimpaa

sinistä hämärää

ei mitään järkevää.

                                                      Tiesit että se tulisi

piilouduit ja ulisit:

                                                       jospa sittenkin

                                                       joskus.

                                                      Niin luulisi jos kuulisi.

  Niin siinä vain kävi

tuli tulppaanien tulva

ja keltainen väri

jaloin lämpimin

värein hersyvin

näin on hyvin

 

Ne tulivat ja olivat, tutustuivat.

Ne eivät arvostelleet, ne eivät laulaneet.

Harmaahipiäinen nainen hattuineen,

omistushaluineen.

Siivet kantavat, jos tarvetta on.

Tarvetta on.